 |
 |
 |
|
Kertomus pohojalaasen näyttelijä ja isäntämies Kalevi Haapojan palkintomatkasta lakeuksilta Pariisiin melskeeseen RAPORTTI LÄHTÖKOHDAT TARINA TOTEUTUS TEKIJÄTIEDOT
Helsinki. Tiistai, 3. 2. 1998 klo 18:00. YLE TV 1:n ja Taideteollisen korkeakoulun tuottama elokuva "Kulkurin taivas" saa ensi-iltansa Helsingissä. Elokuvan pääosaa esittää kauhavalainen Kalevi Haapoja.
Pasilan lähetyskeskus. Torstai, 12. 3. 1998 klo 23:00. Kulkurin taivas" esitetään ensimmäisen kerran TV 1:ssä. Esitys uusitaan kahdesti, ja se aloittaa kiertueensa kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla.
Brest, Ranska. Sunnuntai, 22. 11. 1998 klo 21:30 Elokuvan pääosan esittäjä Kalevi Haapoja saa Brestin kansainvälisten lyhytelokuvafestivaalien parhaan näyttelijän palkinnon. Kello 22.15 elokuvan ohjaaja välittää tiedon asiasta Haapojalle hänen maataloonsa Kauhavan lakeuksilla. Kello 22.35 selviää, että palkintona on yhden hengen kolmen vuorokauden matka Pariisiin. Matkalippu on voimassa kesäkuuhun 1999 asti. Matka olisi pohjalaisen Kalevi Haapojan ensimmäinen loma maan rajojen ulkopuolella.
Tämä on kertomus tästä matkasta.
Lähtökohta "Haapoja Pariisissa" on humoristinen dokumentin ja fiktion sekoitus. Nimensä mukaisesti se kertoo näyttelijä Kalevi Haapojan kolmen päivän palkintomatkasta Pariisiin vuoden 1999 kesäkuussa. Tapahtuman pohjana on Kalevi Haapojan Brestin lyhytelokuvajuhlilla 1998 saama parhaan näyttelijän palkinto. Kunniakirjan ohella palkintona oli kolmen päivän Pariisin matka yhdelle hengelle. Sinänsä tällainen matka palkintona oli mainio asia, mutta paljon mutkaisempi toteuttaa käytännössä, kuin palkinnon antajat tajusivatkaan. Kalevi Haapojan tuntevat tietävät hänet paitsi pitkän teatteri-, elokuva- ja TV-uran tehneeksi näyttelijäksi, myös vanhan ajan peruspohjalaiseksi maatalon isännäksi. Jo tehdessämme yhteistä 40-minuuttista elokuvaamme "Kulkurin taivasta" vuonna 1998 huomasimme Kalevin olemuksen kuuluvan jonnekin muualle kuin kaupunkiin katujen ja kivitalojen keskelle. Kuvausten vaatima Helsingin-matka vei Haapojan outoon maailmaan: "tämmöösen maalaispojaan päähän menöö ihan pyörälle tällaases häjyys menoos." Ja Helsingistäkin on sentään melkoinen ero Pariisiin. Dokumentin draama on siinä ristiriidassa, joka vallitsee todellisen suurkaupungin ja vanhan kunnon lakeuksien miehen kohtaamisessa. Kalevi Haapoja on hauska ja leppoisa mies, mutta kaikkea muuta kuin kotonaan kaupunkiympäristössä, puhumattakaan Pariisista. Lähdemme seuraamaan, mitä tällainen tyyni, rauhallinen ja vähäsanainen pohjalaismies kohtaa matkatessaan kielitaidottomana orpona eräässä maailman suurimmista, vilkkaimmista ja hulluimmista kaupungeista. "Haapoja Pariisissa" ei ole reportaasimainen dokumentti, sillä tukenamme oli pieni kehystarina, ja pystyimme laatimaan ennakkosuunnitelmia kahden tuntemamme ihmisen, Kalevi Haapojan ja hänen oppaanaan toimivan pariisilaisen elokuvaohjaajan, Geneviève Anhouryn luonteen ja olemuksen pohjalle. Nämä suunnitelmat tukenamme minimiin puristettu kuvausryhmämme lähti tekemään kertomusta siitä, mitä kaikkea kahden hyvin erilaisen maailman kohtaaminen toisi tullessaan.
Kalevi Haapoja saapuu Pariisiin tietämättä, mitä odottaa. Samaan aikaan verkkaisen miehen matkaoppaaksi päätyy nuori, äärimmäisen puhelias ja vilkas nainen, Genevieve, joka on saanut tehtäväkseen olla Pariisin-oppaana palkitulle, kansainväliselle elokuvanäyttelijälle. Koska yhteistä kieltä ei löydy, se, mitä pariisitar uskoo tämän palkitun filmitähden haluavan nähdä, on melkoisessa ristiriidassa siihen, mitä tämä oikeastaan vain toivoisi. Eli Kalevia viedään, ennen kuin mies ehtii edes vikistä.
Elokuva on kuvattu kesäkuussa 1999. Liikuimme Haapojan mukana mahdollisimman pienellä ryhmällä, mukana lähinnä ohjaaja, kuvaaja, ja äänittäjä. Tämä oli sekä tarkoituksenmukaista lopputuloksen kannalta, että helpotti tietyssä mielessä työskentelyämme. Pariisissa ei kuvaaminen ole helppoa, eikä jalustalta kuvaaminen edes sallittua ilman erityistä lupaa, joka taas vaatisi kohtuutonta paperisotaa. Kuvasimme näin ollen koko dokumentin käsivaralta, mikä muutenkin sopi erinomaisesti suunnitelmiin. Käsivarakuvaaminen on sekä sallittua, nopeaa, että luo tietyn cinema verité’n tunnun dokumentille. Koska jouduimme liikkumaan hirvittävällä vauhdilla paikasta toiseen, tämä oli nyt jälkeenpäin ajateltunakin ainoa mahdollinen vaihtoehto tämän elokuvan tekoon. Elokuva on kaksikielinen ilman suomenkielistä tekstitystä. Nämä vieraat kielet ovat ranska ja eteläpohojanmaa. Osa ranskasta on ranskantaitoisillekin puoliksi käsittämätöntä, sillä sanoja olemme katkoneet, mistä sattui. Olennaista on ranskaa taitamattoman Haapojan kokemuksen välittäminen. Eteläpohojanmaan murre taas lienee suurimmaksi osaksi ymmärrettävää helsinkiläisillekin. Uskoimme, että jo ajatuksenakin Kalevi Haapojan ja kauhavalaismaiseman yhdistäminen vilkkaaseen ranskalaisnaiseen ja Pariisiin vipellykseen on riemastuttava. Tältä pohjalta luotimme, että "Haapoja Pariisissa" olisi sekä hauska, kiinnostava että koskettavakin. Toistaiseksi elokuva onkin saanut hyvin lämpimän vastaanoton yleisöltä. Elokuvan pituus 28' 43" Pääosissa suurinpiirtein
omana itsenään Käsikirjoitus ja ohjaus Tuottaja ja kuvaaja Ääni Tuotantoassistentti Musiikki Leikkaus Kiitos Yhteistyössä Tuotanto
|
||
