Unna ja Nuuk on pitkän kypsyttelyn ja monen ihmisen luovan työn tulos. Itselleni se on hyvin rakas, jo jostain lapsuuden unista pintaan aaltoillut projekti. Kirjoittamaani alkuperäistarinaa ja alkuperäiskäsikirjoitusta ovat sittemmin yhteistyössä hioneet elokuvan toinen käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä, Pekka Mandart, Leena Virtanen, Saara Cantell sekä omalta osaltaan jokainen elokuvan työryhmän jäsenkin. Taustalla on koko ajan ollut myös tuottaja Pamela Mandartin usko projektin vuosituhansien takaa kumpuavaan vetovoimaan.

Tarinaa aloin pureksia joskus 1990-luvun alkupuolella. Aikuisena asiaa ajatellen mielessä ehkä saattoi havista Zhuangzin taolainen runo: mies oli uneksinut olevansa perhonen, ja herättyään pohti, oliko sittenkin oikeasti perhonen, joka nyt vain uneksi olevansa ihminen. Pragmaatikko minussa veikkaa perhosen olleen unta, mutta ajatusleikin aiheeksi runo käy. Jätin perhoset sikseen, keskityin ihmisiin. Toisaalta epookkitarinat ovat aina kiehtovia: Viekää minut maailmaan, jota muuten en näkisi. Unna Uneksijan, kymmenvuotiaan tytön unet eivät ole kuitenkaan taolaisia. Nämä unet vievät meidät muinaissuomalaisen shamaaniperinteen kautta matkalle kivikauteen.

Kivikauteen seikkailu sijoittuu siksi, että se on varhaisinta suomalaista muinaishistoriaa. Tämä maa on kansoitettu vasta viimeisimmän jääkauden jälkeen, ja kielessämme on edelleen liuta viiden vuosituhannen takaisia sanoja, osa sellaisenaan, osa merkitykseltään tai kieliasultaan hieman muuttuneina: KALA, KENKÄ, PENI. Samaan aikaan harvaan, mutta kuitenkin kiireestä kantapäähän asutetun maaseutumme ihmisten suurin pelko -- erään 1990-luvun tutkimuksen mukaan -- on sukupolvien ketjun katkeaminen. Pelko, ettei kukaan ei jatka taloa eikä perinteitä. Olemme ylpeästi jatkaneet kivikautta kaikki nämä sukupolvet, mutta nyt ketju on lopullisesti murtumassa. Omasta erinomaisuudestaan ylpeä aikamme ei hevin usko vanhoja viisauksia.

Ajatuksen muuttaminen ison kankaan elokuvaksi on kovaa ja kärsivällistä työtä. Unna ja Nuuk oli muutaman sivun synopsis, kun Mandart Entertainment sai sen luettavakseen. Pekka Mandart innostui tarinasta heti ensi silmäyksellä ja lähti mukaan kehittelytyöhön. Tästä luottamuksesta projekti sai alkunsa. Myös Suomen elokuvasäätiön Olli Soinion kiinnostus heräsi, ja ensimmäinen käsikirjoitusversio syntyi vuoden 2000 tienoilla. Seuraavana vuonna hioin tekstiä workshopissa Oulun lastenelokuvafestivaaleilla Stan Semendrjevin avulla. Tuolloin Saara Cantell sai jutun luettavakseen ensi kerran. Saara viehättyi käsikirjoituksesta -- tietämättä vielä, että lopulta päätyisi ohjaamaan elokuvan.

Käsikirjoitus kehittyi monin tavoin seuraavissa työvaiheissaan. Ansiokkaimmat muutokset toi Sami Keski-Vähälä. Projektin edetessä kuvausvaiheisiin vuoden 2005 aikana annoin Unnan ja Nuukin kasvaa kohti omaa kohtaloaan kuvauksiin valmistautuvan työryhmän käsissä. Lopullinen näkemys on ohjaaja Saara Cantellin, ja olen luottanut siihen. Saaran taito erityisesti lasten ohjaajana on tuonut elokuvaan oman taikansa.

Tammikuussa 2006, noin 4500 vuotta fiktiivisen alkunsa jälkeen, Unna ja Nuuk on vihdoin nähtävissä valkokankailla kautta maan. Popkornia saa teattereista, mutta omat ketunleivät kannattaa poimia mukaan lähimetsistä.